Texas hold'em

Texas hold'em

Texas hold 'em (usein kirjoitetaan myös muodossa hold 'em tai holdem) on tällä hetkellä kaikkein suosituin pokerin muoto, jota päivittäin sadat tuhannet ihmiset pelaavat internetin pokerhuoneilla. Se on muodoltaan yhteisten korttien pokeria eli englaniksi community card -pokeria: texas hold'emissa pelikädet muodostuvat pelaajan kahdesta "pimeästä" taskukortista (englanniksi hole cards tai pocket cards) sekä pöydälle jaettavista yhteisistä viidestä kortista (engl. community cards).

Texas hold'emin no limit -muotoa (jossa panostuskokoa rajoittaa vain pelaajan pöydässä oleva merkkimäärä) käytetään muun muassa World Series of Pokerin pääturnauksessa ja kaikissa World Poker Tourin turnauksissa. Tämän pokerimuodon suosio on kasvanut räjähdysmäisesti 2000-luvulla televisioitujen pokeriturnausten (erityisesti taskukortit näyttävien kameroiden ansiosta) ja nettipokerin myötä.

Pelin säännöt

Peli ennen yhteisten korttien jakoa

Pelipöydässä voi olla 2–10 pelaajaa. Kuten useimpia pokerimuotoja, voidaan texas hold 'emia pelata joko rajoitetulla korotusmäärällä (fixed limit tai pot limit, fixed-muodossa panoskoko on kiinteä, pot limitissä maksimipanostus on pelissä olevan potin suuruinen) tai niin sanottuna no limit -pelinä. Texas hold 'emin no limit -muotoa on kutsuttu "pokerin Cadillaciksi", sillä siinä voi hetkessä voittaa tai menettää suuria summia rahaa. Useimmat isoimmat turnaukset pelataan nimenomaisesti no limit -muodossa.

Peli alkaa sokkopanosten eli blindien asettamisella. Jakajan vasemmalla oleva pelaaja laittaa eteensä pienen sokkopanoksen eli small blindin (SB) ja hänestä seuraava ison sokkopanoksen eli big blindin (BB). Usein iso sokkopanos on minimipanostuksen suuruinen ja pieni sokkopanos puolet tästä eli esimerkiksi kaksi euroa ja yksi euro. Blindien vaihtoehtona on ante eli alkupanos, joka on jokaisen kierrokselle osallistuvan maksama panos. Texas hold'emissä antea kuitenkin käytetään vain harvoin. Anteta voidaan kuitenkin käyttää joskus sokkopanosten lisäksi pottia kasvattamaan. Samoin yleensä turnauksissa pelin edettyä pidemmälle, jokaisen pelaajan pitää laittaa pöytään ante.

Sokkopanostuksen jälkeen jakaja jakaa jokaiselle pelaajalle kaksi käsikorttia (engl. hole cards/pocket cards) kuvapuoli alaspäin aloittaen pienen sokkopanoksen laittajasta. Korttien katsomisen jälkeen alkaa ensimmäinen panostuskierros, jonka aloittaa isosta sokkopanoksen laittaneesta seuraavana vasemmalla istuva. Hän voi joko (1) asettaa vaaditun minimipanoksen eli ison sokkopanoksen suuruisen summan, (2) lyödä ("petsata") tai (3) heittää kortit pois ("kipata" eli foldata), eli luopua potin tavoittelusta. Jokainen pelaaja on vuorollaan saman päätöksen edessä - jos joku on edeltä petsannut, pelaajan pitää maksaa vähintään tämä summa tai korottaa ("reissata"). Pienen sokkopanoksen laittaneen pelaajan on maksettava erotus isosta sokkopanoksesta sekä mahdolliset korotukset. Ison sokkopanoksen laittanut voi vuorollaan joko korottaa tai olla korottamatta eli sököttää. Toisin sanoen sokkopanokset katsotaan jo maksetuiksi panoksiksi - jos kukaan ei korota ensimmäisellä kierroksella, pääsee iso sokkopanos mukaan lisäämättä rahaa pöytään.

Ensimmäisen korotuskierroksen päätyttyä jakaja "polttaa" pakan päällimmäisen kortin siirtämällä sen kuvapuoli alaspäin poistettujen korttien pinoon. Tällä estetään mahdollisista merkityistä korteista hyötyminen. Polton jälkeen jakaja jakaa pöydän keskelle kolme korttia kuvapuoli ylöspäin eli "flopin". Kaikki pelaajat saavat käyttää näitä kortteja hyväkseen muodostaessaan pokerikäsiään. Omasta kahdesta kortista voi pokerikäteen käyttää joko yhtä tai kahta korttia, paras pokerikäsi voi olla myös pöydässä (esimerkiksi viidennen kortin jälkeen pöytäkortit muodostavat värin tai suoran).

Flop, turn, river ja korttien näyttö

Flopin jälkeen alkaa uusi panostuskierros, jossa ensimmäisenä vuorossa on pienessä blindissa oleva pelaaja, mikäli hän on mukana pelissä. Pienin korotusyksikkö on suuren blindin kokoinen. Pelaaja voi vuorollaan sököttää (jos kukaan ei ole vielä panostanut), kipata, lyödä tai korottaa mikäli joku on edellä lyönyt. Useimpien pokerihuoneiden säännöt sallivat myös check-raisen (passauskorotus), jolloin pelaaja ensin sököttää ja jonkun hänen jälkeensä vuorossa olleen pelaajan lyötyä korottaakin omalla vuorollaan, jolloin muut pelaajat joutuvat maksamaan kaksi betsiä (limiittipeleissä) nähdäkseen seuraavan kortin. Check-raise on yleisesti merkki vahvasta kädestä.

Kun kaikki ovat vuorollaan joko maksaneet tai kipanneet, jakaja polttaa jälleen yhden kortin ja jakaa neljännen avokortin eli "turnin" (englanniksi myös "4th street"). Seuraa jälleen panostuskierros. Limit hold 'emissa kertakorotus kasvaa tässä vaiheessa kahden ison blindin kokoiseksi. No Limit- ja Pot Limit –peleissä panostuskierrokselta toiselle siirryttäessä minimipanostus/korotusvaatimus "nollautuu".

Neljännen kierroksen jälkeen poltetaan jälleen yksi kortti ja jaetaan viides avokortti eli "river" (tai "5th street"). Seuraa uusi panostuskierros.

Viimeisen panostuskierroksen jälkeen näyttää viimeisenä korottanut omat korttinsa ensimmäisenä. Tätä pelin viimeistä osaa kutsutaan usein englanniksi termillä "the showdown" (näyttö). Jos viimeisellä kierroksella kukaan ei korottanut, korttinsa näyttää ensimmäisenä jakajan vasemmalla puolella oleva pelaaja. Hänen jälkeensä vuorossa olevien pelaajien ei ole pakko näyttää korttejaan, mikäli ne ovat huonommat kuin paras sillä hetkellä näkyvissä oleva käsi. Pelaajan on näytettävä molemmat korttinsa voidakseen voittaa potin. Käden voi muodostaa vapaasti seitsemästä käytettävissä olevasta kortista. Käsikorteista voi käyttää molemmat, vain toisen tai ei kumpaakaan ja pöydästä vastaavasti kolme, neljä tai kaikki viisi korttia. Jos useampi kuin yksi pelaaja pystyy muodostamaan parhaan käden, jaetaan potti heidän kesken tasan eli "splitataan". Oikeilla kasinoilla on joskus edellä mainitusta poikkeavia näyttösääntöjä.

Pelaajaa ei voi lyödä ulos kädestä korottamalla enemmän merkkejä kuin hänellä on edessään. Mikäli jollain pelaajalla ei ole riittävästi merkkejä vastaamaan panostuksiin, hän voi silti pysyä mukana potissa laittamalla kaikki merkkinsä (jolloin hän on "All-in"). Tällöin muiden pelaajien panostamat ylimääräiset merkit muodostavat sivupotin, jota All-in -pelaaja ei voi voittaa.

No limit -pelimuodon kulku

1. Jakajasta seuraava laittaa pienen sokkopanoksen

2. Seuraava pelaaja laittaa suuren sokkopanoksen

3. Jaetaan kaikille kaksi käsikorttia

4. Pelaajat joko lopettavat kierroksen omalta osaltaan, ovat mukana, tai korottavat panosta

5. Kierroksia jatketaan kunnes kaikki ovat joko maksaneet alkupanoksen sekä mahdolliset korotukset, tai lopettaneet

6. Jaetaan kolme avointa korttia (eli flop)

7. Kohdat 4–5 uudestaan

8. Jaetaan neljäs avoin kortti (eli turn)

9. Kohdat 4–5 uudestaan

10. Jaetaan viides avoin kortti (eli river)

11. Kohdat 4–5 uudestaan

12. Korttien katsominen, voittajan selvittäminen

Tämän sivun lähde osittain Wikipedia, lisenssi

Katso myös: H.O.R.S.E.

Kirjallisuutta:

Texas holdemista on kirjoitettu lukuisia kirjoja. Tässä muutamia suomeksi käännettyjä:

* Pyysing, Aki & Erola, Marko: Pokerin käsikirja (käsittelee useita pelimuotoja)

* Sklansky, Miller, Malmut: Hold’em pokeri: pelaa pienillä panoksilla ja voita erikoispelillä (käsittelee fixed limit -peliä)

* Harrington, Robertie: Hold’em pokeri – pelaa kuin ammattilainen osat 1-3 (turnauspelaamisen kolmiosainen "Raamattu")

* Sklansky, Miller: Hold'em Pokeri - Teoria ja Käytäntö

* Brunson: Supersysteemi (Doyle Brunsonin kokoaman perusteoksen kakkososa, jossa myös muiden pelimuotojen ohjeita)

* Negreanu: Suuri Hold´em pokerikirja

(linkeistä voit hankkia kirjojen alkuperäisversiot edullisesti)